Hämmentyneenä olen seurannut keskustelua järjestökentän rahoitusleikkauksiin liittyen. Valtiovarainministeri Purran esitys sadan miljoonan euron lisäleikkauksista sotejärjestöiltä vetää sanattomaksi. Sen lisäksi hallitus on jo aiemmin päättänyt 140 miljoonan leikkauksista, tämä ei enää ole säästämistä vaan pitkään toimineiden rakenteiden alasajo.
Järjestökentällä tehdään työtä suurella sydämellä sekä rautaisella ammattitaidolla, niin myös meillä FinFamilla. Me teemme ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä läheisten kanssa, kuulemme sen mitä usein kuulematta jää.
Me tuomme toivoa ja tukea monesti hyvin haastavaan tilanteeseen. Me kohtaamme äidin, jonka lapsi on juuri sairastunut psyykkisesti, me kohtaamme isän, jonka lapsi on sairastunut päihderiippuvuuteen, me kohtaamme siskon, joka on yksin kaiken hämmennyksen kanssa. Jos meitä ei ole, kuka heidät kuulee, kuka heidät kohtaa? Me mahdollistamme myös ihmisten kohtaamiset vertaisensa kanssa.
Olisi korkea aika pysähtyä pohtimaan keneen nämä leikkaukset oikeasti kohdistuvat? Mitä tapahtuu, kun järjestöjen usein näkymätön työ jää tekemättä? Mistä tulee säästö, kun ihmiset joutuvat siirtymään raskaimpien palveluiden pariin ja erikoissairaanhoidon piiriin?
On tutkittua, että raskas elämäntilanne vaikuttaa omaisen hyvinvointiin, jopa 46 % mielenterveysomaisista on vaarassa masentua itse. Joka neljäs alaikäinen lapsi elää perheessä, jossa vanhemmilla on mielenterveysongelmia. Me kohtaamme kaiken ikäiset mielenterveys- ja päihdeläheiset.
Läheiset ovat suuri mutta näkymätön joukko, nyt on kuitenkin aika pitää ääntä heidän puolestansa. Joten toivon päättäjiltä viisautta, rohkeutta ja suurta sydäntä nähdä ja ymmärtää järjestökentän tärkeä ennaltaehkäisevä työ ja puolustaa heitä, jotka ovat jo valmiiksi heikossa asemassa.
Kun yksi sairastuu monen maailma muuttuu.
Annika Valtanen
Toiminnanjohtaja
FinFami Satakunta ry
Lisätiedot ja yhteydenotot
