Voimaantumista vapaaehtoisuudesta

Me opiskelijat olimme mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa yhdistyksen omaistyötä. Toimimme ryhmän-ohjaustehtävissä ja teimme tapahtumatiedotusta ja viestintää.

Vapaaehtoistoimintaa edellyttävän opintojakson päättyessä vuodenvaihteessa onkin aika reflektoida sitä, mitä FinFami meille opetti. Kokemuksemme vapaaehtoistoiminnasta vaihtelevat sanoituksissa, mutta eivät merkityksellisyydessä. Opiskelutoverit kuvaavat vapaaehtoistyötä omaan elämään perspektiiviä antamana kokemuksena. Vapaaehtoistoiminta on ollut hyvin palkitsevaa, mutta vaatinut tietysti uskallusta lähteä mukaan ja alkaa toteuttaa suunnitelmia. 

Syvällinen kanssakäyminen asiakkaiden kanssa on aina tärkeää. Mahtavaa avoimessa kohtaamisessa on se, että saa olla oma itsensä. Emme tee vapaaehtoistyötä opiskellaksemme ammattilaisen roolia tai työotetta. Mielen hyvinvointiin liittyvän työn parissa oppii, että ei voi päällepäin nähdä, mitä joku muu on kokenut ja käynyt läpi. Positiivisimpana ja tärkeimpänä palautteena olemme kuulleet, että teemme tärkeää työtä. Se on voimavara itsessäänkin, josta ammentaa motivaatiota työarkeen. On hienoa päästä tekemään työtä, jossa voi keskittyä täysin olemaan jonkun tukena ja hänen vuokseen täällä.

Vaikka mielen hyvinvointiin liittyvät aiheet ovat välillä raskaita, toimintaa toteutetaan aina positiivisuuden, toiveikkuuden ja voimavarojen kautta.  Opittua vapaaehtoistoiminnasta on se, miten omat rajansa täytyy tunnistaa. Itseään ei tarvitse yliarvioida. Opiskelijavapaaehtoisina olemme vapaaehtoistoiminnassa mukana pitkän kouluviikon lisäksi. FinFami antaa loistavan mahdollisuuden kartoittaa itse sitä, mitä jokainen kykenee ja haluaa tehdä. Loppujen lopuksi on kuitenkin aina itse huolehdittava, että voimavarat riittävät. 

Yhdessä tekeminen on ollut avainasia opiskelijaporukassa. Jokainen on lähtenyt toimintaan ja sen suunnitteluun innokkaasti mukaan. Huojentavaa oli monelle se, että yksin ei tarvinnut tehdä, jos ei halunnut. Yhteisöllisyys on näkynyt jokaisen yksilöllisenä kohtaamisena ja jokainen on voinut toimia vapaaehtoisena omien vahvuuksiensa mukaan. Uudet, jaetut kokemukset yhdentävät ja lämmittävät sydäntä. Näitä kohtaamisia ja kokemuksia rikkaampana on hyvä jatkaa työelämään.

Beata Partanen